Nämä vuodet ovat ovat kuluneet jotenkin selviten. Välillä on
ollut hyviä aikoja ja välillä sitten hieman huonompia. Monenlaisia lääkkeitä ja
hoitoja on kokeiltu, niidenkin tulokset hyvin vaihtelevia.
Selkäreumadiagnoosin jälkeen elämä jatkui naprometing 500 mg
avulla, tai yritti jatkua. Kivut vain ei antaneet nukkua ja aamukankeus oli
melkoista, niinpä lääkelistaan lisättiin kortisoni eli prednison. Jäykkyys ja
nivelkivut helpottivat, mutta yöt oli edelleen katkonaisia. Seuraavaksi kokeiltiin
Triptyl lääkettä ja kahden viikon kuntoutusjaksoa. Minä innostuin
kuntoutusjaksolla niin paljon liikkumaan, että jakson päätyttyä makasin
sairaalassa kipuhoidossa. Selkäkipu vei minut jalattomaksi ja vain kipupiikit
helpottivat.
2008 kesällä aloitettiin enbrelhoito jatkuvien kipujen
vuoksi. Kortisoni ja triptylit oli lopetettu jo aikaa sitten. Alkoi uusi hyvä
aika nivelien kohdalla, vaikka öistä selkäkipua lääke ei täysin poistanutkaan.
Harrastin liikuntaa enemmän kuin ikinä ennemmin.
Vuonna 2010, kaksi vuotta enbrelin aloittamisesta selkäkivut
yltyivät taas melkoisiksi. Lääkäri päätti lopettaa lääkkeen, koska hänen
mielestä vastetta ei tullut. Tilalle kokeiltiin humiraa, josta en kokenut
mitään hyötyä olevan. Lääkäri totesi minun potevan vain välilevysairautta ja
poisti selkärankareuma diagnoosin. Käynnit reuma poliklinikalla loppuivat,
lääkitykseksi vain särkylääke tarvittaessa ja lähete fysiatrian poliklinikalle.
2011 kävin kivunhallintaryhmässä ja fysioakustisessa
tuolihoidossa. Fysioakustinen tuolihoito oli kuin taivas minulle. Se rentoutti
ja ilmeisesti täten helpotti hieman kipujani. Yöt olivat todella katkonaisia
kipujen vuoksi, kokeiltiin Mirtazapiini lääkettä........jos otin 1/4 osa
tablettia kuudelta illalla, seuravana päivänä menin pitkin seiniä vielä
yhdeltä. Nukuin kyllä nyt, mutta olin sekaisin koko päivän tai oikeastaan
nukuin sitten kaiken aikaa. Eipä tämäkään hyvä ollut, koska töissä olisi
pitänyt jaksaa.