Kuntoutustutkimus

Kuntoutustutkimus, mitä/mikä se on? Eipä ollut minullakaan oikein ajatusta tästä, odotuksia oli sitäkin enemmän. Muutama vuosi sitten jo, eräs fysiatrian ylilääkäri ehdotti minulle kuntoutustutkimusta. Asia oli vieras ja aika kohdallani ei ollut vielä valmis tällaiseen. Viime vuonna, kun kivut olivat päivittäisiä ja sietämättömiä, eikä töissä enää jaksanut tai ei niitä oikein saanutkaan jatkuvien sairaspoissaolojen vuoksi, tupsahti mieleeni tämän ylilääkärin ehdotus. Tuntui, että lääkärit olivat neuvottomia minun kanssani ja kukaan ei halunnut ottaa asioitani vakavasti, joten pääsin kuntoutustutkimuspoliklinikalle.

Odotin toiveikkaana ja pelokkaanakin ensimmäistä käyntiä. Ensimmäisellä käynnillä tuli olo siitä, että kerrankin minua kuunnellaan ja jopa uskotaan. Tunteet olivat pinnassa ja itku herkässä, pieni pilkahdus siitä että minä selviän ja löydän tämän avulla paikkani.

Kuntoutustutkimukseen kuuluu käynnit kuntoutusohjaajalla, sosiaalityöntekijällä, fysioterapeutilla, toimintaterapeutilla, psykologilla ja lääkärillä. Fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja psykologin käynneillä tehdään erilaisia testejä, jotka kertovat toimintakyvystä. Fysioterapeutin testit eivät menneet kohdallani kovin hyvin. Ketteryyteni oli hidasta ja tasapaino heikkoa,  vatsa- ja selkälihaksia ei pystytty testaamaan kipujen vuoksi sekä oikean jalan hermon kramppaamisen vuoksi. Ainoa missä pärjäsin hyvin oli käsien puristusvoima, joka oli keskiarvoa parempi, Jos olisi mitattu hampaiden puremis- voima, niin se olisi varmaan ollut huippu luokkaa, sen verran paljon on joutunut hampaita puremaan ja käsiä puristamaan yhteen pärjätäkseen ja jaksaakseen. Selkäni ei taivu oikeastaan minnekään päin, se mistä taivun on lonkat. Varpailla tai kantapäillä kävely ei onnistu, koska oikea jalka ei ota painoa vastaan.

Toimintaterapiassa testattiin hienomotoriikkaa, ylätasossa sekä alatasossa työskentelyä. Hienomotoriikka pelasi, mutta muu olikin sitten hieman ongelmallisempaa. Kädet puutui, eikä kumarassa työskentely onnistunut käytännössä lainkaan.

Psykologilla testattiin muistin toimivuutta, päättelykykyä ja tarkkaavaisuutta. Tämä oli ainoa käynti, joka minulla meni melkein hyvin. Kerroinkin kotona, että päässä ei suurempia vikoja vaikka muualla luistaakin.

Sosiaalityöntekijän kanssa keskustelimme kuinka pärjään arjessa ja mitkä olisivat mahdollisuudet jatkaa työssäni yms.

Asioita tuli kaikkien käyntikertojen aikana niin paljon, etten pystynyt sisäistämään kaikkea. Tiedä sitten johtuuko lääkityksestä vai mistä, mutta osa asioista unohtuu mielestä. Fiilis koko touhusta on positiivinen ja ainakin joku on kuunnellut minua. Käynnit ovat päättyneet kuntoutuspoliklinikalle nyt ja olen saanut sieltä myös loppuarvion. Sain myös tukun paperia täytettäväksi ja lähetettäväksi kelaan sekä työeläkelaitokselle. Pääsen myös mitä luultavammin syksyllä kuntoutukseen.

NORSPAN, auttaako?

Yksi lääkkeistäni kipuun on norspan 10 mg laastari. Tästä lääkkeestä ja sen toimivuudesta ollaan monta mieltä. Eräskin lääkäri sanoi minulle sen olevan humpuukia ja lumelääkettä. Ihan sama minulle, jos se vain auttaa ja helpottaa oloani jotenkin. Kuitenkin mielessäni on pyörinyt useasti mitä hyötyä näistä kaikista lääkkeistäni muka on? Syön lääkkeitä ja silti on kipuja, auttavatko ne enää laisinkaan, olenko tullut immuuneiksi niille?

Muutama viikonloppu sitten unohdin vaihtaa laastarin sinä päivänä kuin yleensä vaihdan sen. Vaihdan laastari sunnuntaina sen vuoksi, että voin lauantai-illalla tai sunnuntaina nauttia saunasta rauhassa. Norspan-laastarin kanssa tulee välttää saunaa ja kuumia kylpyjä. Päätin sitten tehdä kokeilun, mitä vaikuttaa kun en laita laastaria heti vaan pidän viikon tauon.

Tuo kokeilu viikko oli täyttä tuskaa! Selkää särki yötä päivää ja mikään mitä teki ei tuntunut hyvälle. Tiistaista lähtien sain yöni nukuttua vain panacodin avulla jotenkin. Jaloissa oli olo kuin joku olisi yrittänyt vetää niitä irti. Ei ollut hyvä istua, ei seisoa, ei kävellä, ei maata, ei ollut hyvä missään. Päivät vielä jotenkin meni, mutta yöt olivat täyttä tuskaa. Perjantaina olo oli jo niin kivulias, että odotin sunnuntaita kuin kuuta nousevaa. Lauantaina en enää kestänyt, vaan laitoin lauantai-illalla uuden laastarin.

Maanantaina helpotus tuli sitten. Olo oli hieman tokkurainen ja nukutti kovasti, mutta se tunne kun jatkuva repivä kipu alkoi himmetä oli aivan ihana. Otan mieluummin tämän hieman sekavan olotilan kuin sen järjen vievän repivän kivun.

Tämä teki minulle hyvin selväksi sen, että norspanista on apua ja vieläpä todella paljonkin. Nyt on väki saanut taas puhdasta vaatetta päälleen ja ihmismäistä syötävää, kun kivut eivät ole vieneet minua jatkuvasti. Tänään on laastarin vaihtopäivä ja odotan sitä innolla, koska kaksi viimeistä päivää ovat olleet taas huomattavasti kivulloisempia.