Vuosi Norspani kanssa

Noin vuosi sitten minulle aloitettiin lääke nimeltään Norspan. Kovien ja pitkään jatkuneiden kipujen vuoksi annos oli heti tuo 10 mg:n laastari. Aluksi olo oli todella sekainen ja nukahtelin minne sattuu, mutta se tunne kun kivut ovat poissa on sanoin kuvaamattoman ihana.

Hiljalleen annosta nostettiin koventuneiden kipujen vuoksi. Elämä tuntui olevan yhtä kipulääkitystä, eikä mikään tuonut öihin helpotusta. Norspan oli alun sekaisuuden jälkeen hyvä lääke minulle. Ensimmäinen lääke joka ei aiheuta sekaista olo ja pystyn elämään normaalia elämää.

Kunnes syksyllä 2015 annos nostettiin melko lyhyen ajan sisällä 25 mg:aan. Yö unet paranivat, mutta ruokahalu katosi. Ajattelin ruokahalun kadonneen vain sen takia etten kuluttanut paljoa. Mikään ei vain maistunut mitenkään erikoiselta ja mitään ei tehnyt mieli. Jonain päivinä saatoin huomata iltapäivällä kolmen aikoihin, että en ollut syönyt mitään vielä. Tai päivä saattoi kulua kahden leivän avulla. Joulun aikoihin olin väsynyt, koska energiaa ei ollut ja enkä sitä saanut koska en syönyt. Tässä vaiheessa kuvioon oli hiipinyt pahoinvointi, joka jo esti syömisen. Kävin lääkärissä ihmettelemässä koko päivä pahoinvointiani ja kokeita otettiin. Koe vastauksista ei löytynyt mitään kummempaa, joten jatkettiin samaan malliin. Kun pahoinvointia oli jatkunut reilu 4 kuukautta, olin jälleen kerran menossa lääkäriin. Tällä kertaa lääkärini oli fiksu ja totesi uskovansa pahoinvoinnin johtuvan Norspan lääkkeestä.

Lääkitystä lähdettiin purkamaan. Vieroitusoireiden vuoksi purkaminen tehtiin maltillisesti. Ensin tiputettiin 20 mg:aan, muutaman viikon päästä 15 mg:aan. Vieläkään pahoinvointi ei hellittänyt, mutta sain pahoinvoinnin estolääkkeen, jonka avulla söin kerran päivässä. Viikkojen päästä tiputtiin annos 10 mg:aan. Kun 10 mg:n annoksella oli menty 4 viikkoa, alkoi pahoinvointi kadota. Saattoi olla iltoja vielä kun oksetti, mutta olo oli kohentunut huomattavasti.

Nyt Norspan on 10mg:n annostuksella ja pahoinvointi on enää satunnaista. Pahoinvointi on poissa, mutta kivut ovat palanneet. Kumpi on sitten parempi kivut vai pahoinvointi? Kivut vaikuttavat öihin ja siihen mitä päivällä pystyy tehdä. Pahoinvointi vaikuttaa syömättömyydellä jaksamiseen.

TYÖKOEILUN TULOKSET

Niin on takana 3 kuukautta työkokeilua. Mitä minulle tästä ajasta jäi käteen?

Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko omiin kykyihin palasi!

Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä alalla.

Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä. Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.  Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.

Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6 tuntiakin otti välillä todella lujille.  Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.

Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään. Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa.

Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.