FRUCTOLAX Hopottajien tuotetestailua

Pääsin kokeilemaan hopottajien kautta Fructolax kuutiota, joiden tarkoitus on edistää suolen toimintaa. Monelle tämä on arka asia ja asia josta nyt ei niin puhuta. Minulla monet lääkkeet aiheuttavat onglemia vatsan kanssa, joten ajattelin että mukava kokeilla ja tarvittaessa saisin joskus apua näistä.

Tämän näköisessä paketissa tuotetta myydään ja sitä voi ostaa mm. apteekeista, Sokokselta ja hyvin varustelluista Citymarketeista. Hintaa tuotteella on noin 12.90€.

Ohjeessa käsketään ottamaan ½-1 kuutio illalla ennen nukkumaan menoa ja tämän kanssa pitää juoda lasillinen vettä.

Paketin avattua sieltä paljastui tämän näköinen tuote

Ensimmäisenä mileeen tuli luumihillo, se perinteinen joulutorttujen täytteenä käytetty luumuhillo. Hajukin mielestäni on hyvin samanlainen. Luumua tuote ei ole kyllä nähnytkään, vaan pääaine kuutiossa on viikunaa.
Kuutio sisältää: Viikuna (Ficus carica L.- 7,35 g/kuutio), vehnäsiirappi, raparperi (Rheum sp. - 496 mg/kuutio), glyseroli, guarkumi (Cyamopsis tetragonolobus (L.) Taub. - 400 mg/kuutio), tamarindin hedelmämalto (Tamarindus indica L. - 400 mg/kuutio), taatelitiiviste (Phoenix dactylifera L. - 200 mg/kuutio), viikuna-aromi.

Ensimmäisenä ilta innolla ota kuution. Kuution koko on 2.5 cm x 2.5 cm x 1.3 cm eli se on melko iso. Maku ei miellytä minua, mutta saan se alas.
Ensimmäisen kuution jälkeen en huomaa mitään "tulosta". Otan illalla taas uuden kuution. Ei huvittaisi ottaa, koska maku tökkää ja kuutio on iso ja sen alas saaminen kestää. Toisenkaan kuution jäkeen en vielä huomaa mitään. Uskollisesti otan seuraavan ilta taas kuution. Tämän kuution jälkeen on havaittavissa ehkä jotain muutosta, mutta melko vähäistä.

Kuutioiden otta jäi hetkeksi, maku ja koko tökkäävät niin paljon. Mutta taas kokeilen muutaman päivän kuurin ottaa, mutta totean että vaikutukset minuun ovat melko pieniä ja niin pieniä että mielummin jätän ottamatta.

Toivottavasti joku saa näistä avun, koska nämä ovat kuitenkin helppoja kuljettaa mukana ja ottaa missä vain kunhan vettä on mukana. Henkilöille joilla tablettien nieleminen on vaikeaa, niin nämä ovat oiva tuote.

Muistutan vielä, että näitä ei suositella alle 12 vuotialle, eikä näitä saa käyttää pitkiä aikoja.

Hopottaja suosittelumedia mahdollisti tämän kokeilun minulle Hopottajat
Jos haluat liittyä Hopottajiin niin voit rekistetöityä käyttäjäksi myös, käytäthän suosittelukoodia HOP7391.


Jos haluat kokeilla tuotetta, niin tässä linkki josta pääset tilaamaan ilmaisen näytteen.
 http://bit.ly/2bFIPOw
Tässä myös linkkin hopottajien kampanja sivustolle, jossa voi käydä hakemassa lisätietoa.
www.hopottajat.fi/fructolax

MITÄ SYKSY ON TUONUT TULLESSAAN

Kuukaudet kuluvat. Elämässä tapahtunut kesäkuun jälkeen paljon, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Tällä hetkellä elämä on selviämistä päivästä toiseen ja taiteilua oman jaksamisen kanssa.

Kesäkuussa olin taas siinä tilanteessa, että apua on haettava. Pää ei kestä enää, päätöksiä on tehtävä oman tulevaisuuden suhteen. Kelan mukaan olen täysin työkykyinen ja itse myöskin haluaisin töihin, mutta mitä? Kela sitä mieltä että minulla ei mitään rajoitteita ja omassa päässä alkoi olla ajatus taas siitä että kesin ja kuvittelen kaiken, olen laiska.

Työkokeilun tuloksena tuli se että kipuni rajoittavat työskentelyä ja luotsini oli sitä meiltä että minun olisi kouluttauduttava alalle johon minulla jo pätevyys on. Tuntui hullulta lähteä koulun penkille hakemaan koulutusta jota voisin tehdä nykyisellä koulutuksellanikin. Päässäni pyöri miljoonia asioita, ahdistus kasvoi, tuntui siltä että minua painostetaan johonkin mihin en ole kuitenkaan valmis. Minulle olisi räätälöity oppisopimuskoulutus ja paikkakin oli. En ollut valmis tekemään töitä sillä palkalla mitä saisin vain olemalla kotona. Lisäksi minulle tulisi siihen matkakustannuksen yms. Lisäksi kyseisen ammatin edustajia työttömänä on täällä paljon, ei olisi ollut mitään takuuta saada oppisopimuskoulutuksen jälkeen työpaikkaa. Tämä olisi taas vaikuttanut siihen että omat liiton päivärahat olisivat tippuneet merkittävästi. En nähnyt asiassa tarpeeksi paljon hyötyä minulle, että olisin suostunut tähän. Monet saattavat ajatella, että hullua kieltäytyä. Luotisin mielestä minun olisi otettava paikka vastaan ja se olisi ainoa mahdollisuuteni ja kun en suostunut totesi että tämä oli sitten tässä.

Olin laittanut toukokuussa työpaikkahakemuksen menemään kokeillakseni mitä tapahtuisi. Yllätyksekseni sain haastatteluun kutsun. Menin haastatteluun, ajatuksena että kokeillaan nyt, mutta en minä paikkaa saa. Ajattelin että asia kariutuu jo heti siihen että minulla on terveydellisiä rajoitteita. Mutta haastattelussa ei kysytty mitään terveydestä ja yllätyksekseni sain paikan! Oli tosi hölmistynyt, koska haastattelu ei mennyt kovin hyvin. Paikka oli sijaisuus jonka tarkkaa kesto ei tiedetä. Ennen paikan vastaanottamista piti saada lääkärin todistus soveltuvuudesta alalle. Tämä asia ajoi minut lääkäriin taas.

Kesäkuun lopussa perusterveydenhuollon lääkäri otti asiakseen minun auttamiseni. Kivut olivat melkoisia ja huoli painoi työpaikan vuoksi kovasti. Halusin sen paikan, mutta miten selviäisin? Lääkäri ehdotti että kokeillaan kortisonia ja niin aloitimme kokeilun. Parin viikon jälkeen olo oli huomattavasti muuttunut ja kuukauden kortisoni kuurin jälkeen kivut olivat puolittuneet. Nukuin öitäni, siis minä sain yöni nukuttua! En ole vuosiin nukkunut öitäni kunnolla.

Lähete lähti taas reuma poliklinikalle. Aika tuli nopeaa, mutta lääkärin sairastumisen ja kaiken muun takia se peruttiin ja siirrettiin 4 kertaa. 

Kun vihdoinkin aika reuma poliklinikalle oli, niin työskennellyt olin uudessa työpaikassani jo 2 kuukautta. Molemmista polvista löytyi nestettä, joka selittää hyvin miksi polveni olivat olleet todella kipeät. Polviani ei kuitenkaan hoidettu, vaan seuraillaan tilannetta. Lääkäri halusi selästäni taas magneetti kuvat ja sinne pääsyä tässä vielä odotelleen. Jos niistä kuvista ei löydy selkeää tulehdusta niin kortisoni lopetetaan. Jos syy kipuihin on vain kuluma, niin asialle ei kuulemma voida mitään. Mieli romahti ja pelot palasivat, koska tiedän että tämän kortisonin voimalla minä pystyn nyt hoitamana tämän työn.

Päätin itsenäisesti tehdä kokeilun ja lopetin kortisoni. Viikko lääkkeen lopetuksesta on nyt takana ja ne hirveät kivut ovat palanneet. Yöt ovat katkonaisia kipujen vuoksi. Herään yöllä kipuihin ja en saa itse vaihdettua asentoa, koska kivut ovat niin kovat. Aamujäykkyys on palannut sormiin, selkään, jalkoihin, niskoihin, joka puolelle. Päivät töissä on kivuliaita ja illalla en jaksa mitään. Mikä vaikutus kortisonilla onkaan minulle.

LivBox Heinäkuu 2016

Olen vuoden päivät tilannut LivBoxia, joka sisältää joka kuukausi 4-6 kauneustuotetta. Vaihtelevasti olen ollut tyytyväinen ja välillä taas ei niin tyytyväinen.  Viimeisen vuoden aikan on tuntunut siltä, että boxien taso on laskenut.  Silti olen jatkanut tilaustani, koska halusin nähdä mitä pitkäaikaistilaajat saavat ja miltä tuotteet vaikuttavat itsestäni. Viime vuosina olen kiinnostunut kauneudenhoito tuotteista ja olen niitä testaillut hiljalleen ja etsinyt sopivia tuotteita. Valkoima markkinoilla on melkoisen hurja, joten hyvien tuotteiden etsiminen on melkoista urakkaa.

Mutta tässä uusin ilmestynty LivBox-paketti

Ensi reaktioni oli, et mitä ihmettä, tässäkö tämä oli. Tongin paketin pohjaa ja olo oli melko hölmistynyt. Boxin teemana oli kotimaisuus ja tämän teeman pohjalta odotin ainakin tuotetta Lumenelta.

Lemon Juice & Glycerine merkiltä oli minun paketissani puuvilla Vartalovoide. Tuote on tarkoitettu erittäin kuivalle iholle ja tämä menee ehdottomasti kokeiluun. Hieman vain epäilen sen toimivuudesta, koska ihoni on todellakin kuiva, kaikki mustat vaatteet saavat valkoisen pinnoitteen hilseilevästä ihostani. Kumma kyllä kuiva iho koskee vain vartaloani, kun taas kasvoni ovat kesällä ainakin rasvoittuva sekaiho. Tuoksu voiteessa on miellyttävä, ei kuitenkaan liian hallitseva. Ensi kokeilulta imeytyy nopeasti, eikä iholle jää nihkeää tunnetta. Tuote oli täysikokoinen, eli 250 ml ja hintaa ainakin sokoksella alessa 2.70€ ja normi hinta näyttäis olevan 3.70-4.50€ välillä.

Elivo Käsivoide on minulle outo tuote, Elivo merkkinäkin on tuntematon minulle, joten ihan kiva tehdä tuttavuutta. Käsivoiteessa on todella mieto tuoksu, mielestäni ei oikeastaan tuoksu miltään. Voide imeytyy nopeasti käsiin ja ensi tuntuma oli positiivinen. Elivoa myy apteekki ja hintaa sillä on 3,40 - 3,70€

Herbinalta paketissa oli Body Mist vartalotuoksu, minulla Blue Lagon. Ensimmäinen ajatus oli että eihän tämä ole edes täysikokoinen, kun aiemmat Herbinan vartalotuoksut ovat olleet isompia. Näistä vanhemmista tuoksuista en pitänyt yhtään ja tämänkin nähtyäni olo ensi reagtio tosi negatiivinen, mutta isoksi yllätykseksi  tämä tuoksu meni minulla läpi. Olen todella kriittinen erilaiseten tuoksujen ja hajuvesien kanssa, joten ihmeellistä että pidin tästä. Testailen nyt paremmin että mitä pidemmässä käytössä tämä tuntuu. Hintaa tällä on noin 6 €

MSCHIC Netural Beauty Foundation Mineraalimeikkivoide ja Mineral Primer Meikinpohjustusvoide. Nämä ovat minulle ihan outoja merkkejä, mutta innolla testailen mineraalimeikkivoidetta. Ainoa iso miinus on tuotteiden koko. Sävynä minulla on Porcelain On ja toivon että on tarpeeksi vaalea sävy minulle. Näin kesällä kun rusketusta on saanut, pystyn käyttämään Lumenen vaaleimpia meikkivoiteita, mutta talvella ihoni on niin vaalea että oikeaa sävyä on vaikea löytää. Pienet tuubit eivät ole puolillakaan, joten Toivon saavani edes kaksi testauskertaa näistä. Pohjustusvoiteen hinta on 26€ ja Mineraalimeikkivoiteen hinta 24€

Pitkäaikaistilaajana lahjaksi tuli Vitalis Ihovoide. Olin hieman pettynyt tähän tuotteeseen. Sinänsä ihan ok, mut hui mikä pitkäaikaistilaajan ylimääräinen tuote...... Hinta 2.80€

Lisäksi tuli näyte Vuokkosilta, näitä ihan samoja on jaettu ainakin citymarketissa. Myös Herbinalta tuli näyte raikastavasta vartaloemulsiosta.

Minun mielestäni tuollaisia näytteitä ei voi edes laskea boxin kokonaishintaan, koska niitä jaetaan joka puolella. En myöskään nuota minikokoisia näytteitä useinkaan laske, koska niitä yleensä saa ilmaiseksi pyytämällä tai ostosten mukana esim. emotionista, stockmannilta yms. Tuo mineraalimeikkivoide on poikkeus, koska sitä ei myydä kovinkaan monessa paikassa.  Loppujen lopuksi boxi ihan jees, vaikka siihen mitä odotukset olivat olin pettynyt.

Lääkärien palloteltavana

Toukokuu meni kipujen siivittämänä ja mielessä ei ollut kuin selvitä päivästä. Työkokeilussa kivut lisääntyivät ja kun jäin taas kotiin eivät ne niin vain hellittäneetkään. Kipuja oli paljon ja kun kuukausi menee, ettei ole nukkunut kunnolla, niin näkyyhän se. Se näkyy ihmissuhteissa, arjen askareissa ja mielialassa.

Mieli alhaalla ja tuskastunut näihin kipuihin hakeuduin taas kerran terveyskeskuksen päivystykseen. Ajattelin, että jos jotain helpotusta saisin, jos jotain järkeä tähän tulisi.  Minut vastaan otti mieslääkäri, jota en ollut aikaisemmin tavannut, vaikka minulla käyntejä on paljon terveyskeskuksessa.

Lääkäri kysyi miksi olin hakeutunut vastaanotolle ja vastasin, että selkähän se taas on kipeä sekä toinen olkapää myös. Siihen lääkäri, että olinko loukannut olkapääni jossain? Vastasin, että etten ollut. Hän kysyi olenko kaatunut tai lyönyt olkapääni? Totesin taas että en ole. Tähän lääkäri totesi ettei olkapää itsestään voi kipeäksi tulla. Sanoin että olkapäähän on kerran jo kortisonia laitettu, mutta nyt taas äitynyt kipeäksi ja särkemään. Lääkäri teki muutaman testin ja totesi vain että jotenkin sinun on täytynyt se loukata. Hämmennyin, en todellakaan tiedä miksi ja mistä on tullut kipeäksi.

Lääkäri tutki hieman minua ja kiinnitti huomion norspan-laastariini.  Hieman kiukkuisella äänellä hän tivasi minulta kuka on määrännyt ja koska laastarin minulle. Eri lääkäreitä matkanvarrella on riittänyt, joten enhän minä muista kuka laastarin on määrännyt. Tämä lääkäri kyseenalaisti kovasti kyseisen lääkkeen ja kysyi minulta onko seuraavaksi morfiinin aika?

Tässä vaiheessa olin jo itkuun purskahtamisillani, koska olin tullut hakemaan apua koviin kipuihin ja helpotusta yöuniin, niin minua vain syyllistetään. Aivan kuin tahallani söisin näitä lääkkeitä, aivan kuin tämä kaikki olisi minun vikani. Tai onhan tämä minun vikani, minun vartaloni tämä on ja minun tuntemukseni. Mutta kun en voi omia tuntemuksiani muuksi muuttaa, enkä voi itse itselleni tutkimuksia yms. määrätä.

Seuraavaksi lääkäri huomautti mustelmasta. Mistä mustelma on tullut? Olin ihmeissäni, mikä mustelma, missä? En edes tiennyt että minulla on kädessä mustelma, joten totesin että en tiedä mistä on tullut. Minulle nyt tulee mustelmia melko helposti, eikä joka kolausta muista. (Kotona tutkin kättäni ja löysin noin 1 € kolikon kokoisen mustelman toisesta käsivarresta). Lääkäri oli sitä mieltä taas etteivät mustelmat niin vain tule. Tämä oli minulle jo liikaa. Tuntui kuin päälle olisi laskettu vuori. Kyyneleet tulivat, vaikka kuinka yritin taistella vastaan.

Lääkäri kysyi mitä haluaisin hänen tekevän? Toiveenani oli nukkua, nukkua edes yhden yön kunnolla. Hän sanoi, ettei voi parantaa ja ihmeitä tehdä, että minun täytyy liikkua vedessä. Enhän minä mitään ihme parantumista odota, tiedän että itse minun täytyy asian eteen tehdä paljon, mutta kuin kivuiltani nyt en jaksa. Kerroin kyllä että yritän käydä päivittäin kävelyllä ja muutonkin kuntoilla. Mutta lääkärin mielestä vain vedessä tapahtuva kuntoilu on oikea tapa.

Toimenpiteiksi määrättiin norspan pois, tilalle pelkkä tulehduskipulääke, kipu pistokset muutaman päivän ajaksi, hermokipulääke  ja lihasrelaksantteja.

Seuraava yö oli kauhea, tuntui kuin jalkoja revittäisiin irti.

Yöllä kivuissa kävi monia ajatuksia mielessä. Tilaanko ambulanssin vai vedänkö lääkekaapista löytämäni lääkkeet kaikki naamaani?

Selvisin kuitenkin aamuun asti ja tilasin uuden ajan lääkärille.

Vastassa oli taas eri lääkäri. Tämä lääkäri totesi, että minun sairaudesta on niin paljon välilehtiä ja tietoja, ettei hänellä ollut aikaa lukea niitä. Sanoi, ettei voi auttaa muutoin kuin lisäämällä kipulääkitystä. Niinpä norspan takasin, hermokipulääkkeen annoksen nostaminen, tulehduskipulääke ja tramal lisäksi. 

Mitä tästä taas opin? Ihan turha mennä lääkäriin, lääkäriin menen vasta kun kivut ovat niin kovat, että vaihtoehtoja ei ole olemassa muuta kuin hypätä katolta alas. Olen joutunut sellaiseen oravanpyörään, lääkäreitä vaihtuu ja kukaan ei enää jaksa paneutua asioihin kunnolla. Jokainen kipu on selkäni syytä, jopa olkapää kipu ja tämä kamala polvien ja nivelten särky.

KIPUKROONIKKO

Tämä runo syntyi eräänä kivuliaana yönä, kun mieli oli musta.

KIPUKROONIKKO

En suunnitellut elämääni näin,

ei haaveisiini kuulunut kipu,

mutta se hiipi

vastalauseista huolimatta elämääni.

Takertui tiukasti kiinni

ja päästä ei pihdeistään irti.

Se kulkee kuin uskollinen koira vierelläni,

päivästä päivään, viikosta toiseen

kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen.

Ei jäänyt hermojuuripuudutukseen,

ei leikkaussalin pöydälle,

eikä se tottele lääkkeitäkään.

Kipu ei kysy koska voi tulla kylään,

se vain vyöryy mustana kuin tumma vesi päälle,

pelottaen ja ahdistaen.

Yksinäiset pitkät yön tunnit, kun kipu puristaa

minusta viimeisetkin inhimillisyyden rippeet irti.

Kipu juoksee lantiosta nilkkoin.

Se polttaa selässäni, riehuu jaloissa ja repii minua palasiksi.

En jaksa laittaa enää vastaan,

olen väsynyt tähän taisteluun.

Se tunkeutuu minun koko elämääni,

vaikuttaen kaikkeen, avioliittoon, perheeseen,

ihmissuhteisiin, itsetuntoon ja psyykkeeseen.

Tämä on nyt elämääni

ja on yritettävä oppia elämään tämän kanssa,

ehkä opin, ehkä en,

mutta jatkuvaa tasapainottelua tämä on.

Sinä näkymätön kipu, minun isoin koetinkivi.

Vuosi Norspani kanssa

Noin vuosi sitten minulle aloitettiin lääke nimeltään Norspan. Kovien ja pitkään jatkuneiden kipujen vuoksi annos oli heti tuo 10 mg:n laastari. Aluksi olo oli todella sekainen ja nukahtelin minne sattuu, mutta se tunne kun kivut ovat poissa on sanoin kuvaamattoman ihana.

Hiljalleen annosta nostettiin koventuneiden kipujen vuoksi. Elämä tuntui olevan yhtä kipulääkitystä, eikä mikään tuonut öihin helpotusta. Norspan oli alun sekaisuuden jälkeen hyvä lääke minulle. Ensimmäinen lääke joka ei aiheuta sekaista olo ja pystyn elämään normaalia elämää.

Kunnes syksyllä 2015 annos nostettiin melko lyhyen ajan sisällä 25 mg:aan. Yö unet paranivat, mutta ruokahalu katosi. Ajattelin ruokahalun kadonneen vain sen takia etten kuluttanut paljoa. Mikään ei vain maistunut mitenkään erikoiselta ja mitään ei tehnyt mieli. Jonain päivinä saatoin huomata iltapäivällä kolmen aikoihin, että en ollut syönyt mitään vielä. Tai päivä saattoi kulua kahden leivän avulla. Joulun aikoihin olin väsynyt, koska energiaa ei ollut ja enkä sitä saanut koska en syönyt. Tässä vaiheessa kuvioon oli hiipinyt pahoinvointi, joka jo esti syömisen. Kävin lääkärissä ihmettelemässä koko päivä pahoinvointiani ja kokeita otettiin. Koe vastauksista ei löytynyt mitään kummempaa, joten jatkettiin samaan malliin. Kun pahoinvointia oli jatkunut reilu 4 kuukautta, olin jälleen kerran menossa lääkäriin. Tällä kertaa lääkärini oli fiksu ja totesi uskovansa pahoinvoinnin johtuvan Norspan lääkkeestä.

Lääkitystä lähdettiin purkamaan. Vieroitusoireiden vuoksi purkaminen tehtiin maltillisesti. Ensin tiputettiin 20 mg:aan, muutaman viikon päästä 15 mg:aan. Vieläkään pahoinvointi ei hellittänyt, mutta sain pahoinvoinnin estolääkkeen, jonka avulla söin kerran päivässä. Viikkojen päästä tiputtiin annos 10 mg:aan. Kun 10 mg:n annoksella oli menty 4 viikkoa, alkoi pahoinvointi kadota. Saattoi olla iltoja vielä kun oksetti, mutta olo oli kohentunut huomattavasti.

Nyt Norspan on 10mg:n annostuksella ja pahoinvointi on enää satunnaista. Pahoinvointi on poissa, mutta kivut ovat palanneet. Kumpi on sitten parempi kivut vai pahoinvointi? Kivut vaikuttavat öihin ja siihen mitä päivällä pystyy tehdä. Pahoinvointi vaikuttaa syömättömyydellä jaksamiseen.

TYÖKOEILUN TULOKSET

Niin on takana 3 kuukautta työkokeilua. Mitä minulle tästä ajasta jäi käteen?

Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko omiin kykyihin palasi!

Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä alalla.

Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä. Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.  Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.

Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6 tuntiakin otti välillä todella lujille.  Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.

Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään. Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa.

Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.

Hiihtoloma/Talviloma rasite vai ihanuus?

Talviloma, lasten hiihtoloma, pääsiäisloma, kesäloma, syysloma = raha. Olen yrittänyt katsella jotain halpaa lomapiristystä perheellemme. Kuuntelen muiden suunnitelmia haikeana. Mitä meidän perhe tai lapset ovat tehneet lomillamme? Emme me ole juurikaan matkustelleet. Kesän kohokohta on ollut kerran päästä huvipuistoon tai vesipuistoon. Joskus olen löytänyt torstaista - sunnuntaihin halvan mökin, mutta sitäkään emme vuosiin enää ole tehneet.

En tarkoita sitä, että loma on lomaa vain jos lähdetään jonnekin. Kyllä loma on lomaa kotonakin, ja tekemistä olemme keksineet. Lasten ollessa pieniä kävimme ilmaisissa leikkipuistoissa tai vain retkellä järven rannalla. Olisi vain joskus mukavaa lähteä pois tästä arjesta, saada hengähdystaukoa. Saisi omatkin ajatukset muihin asioihin.

Tuntuu, että  kaikki kallistuu hurjaa vauhtia. Yritän epätoivoisena osallistua kilpailuihin, jos vaikka voittaisin ne kylpyläliput tai hissiliput tai jotain joka helpottaisi arkea. Eipä onni vain ole potkaissut, joten näillä mennään mitä on annettu.

 Yritin katsella meille pientä lomareissua. Yksi yö mökissä tai halvimmissa yöpymisissä on 130 euron kieppeillä meidän perheeltämme. Hiihtokeskusten lipeillä pari yötä maksaisi jopa liki 400 euroa. Kellä tuollaisiin on varaa?  Varasin meille risteilyn, koska se sopi budjettiimme. MUTTA meidän tuurillamme Silja Line joutui peruuttamaan risteilyn laivan teknisten ongelmien kanssa. Mieli on sanoin kuvaamattoman paha ja pettynyt!

Täytyy myöntää, että en tiedä mitä ajattelisin. Vastoinkäymisiä on viimeaikoina ollut kyllä hieman liikaa

Työkokeilu mietintä höpinöinä

Heti aluksi täytyy myöntää, että tämä työkokeilu hieman turhauttaa minua, mutta löytyy tästä niitä positiivisiakin puolia ja niiden positiivisten asioiden vuoksi sitä jaksaakin. Olen ihmisenä sellainen, että en hirveästi mieti etukäteen mitä jos tai mitä sitten jos tai kuinka jos. Vaan tapani on mennä ja yrittää selviytyä. Tässä työkokeilussa on ollutkin hassua se, että minun on todellakin täytynyt itse selviytyä ja etsiä ongelmiin vastauksia. Taas luulin ja luulot eivät pitäneet paikkansa, eli tiedoksi kaikille; Yrittäkää selvittää mahdollisimman paljon mieltä painavia asioita etukäteen.

Työkokeilu ei alkanut minulla mitenkään parhaiten ja teki niin sanotusti heittää hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Kaikki tuntui vaikealta ja tunsin itseni tyhmäksi, häiriöksi ja epäonnistuneeksi. Epäonnistunut olo minulla on vieläkin, mutta se ei johdu paikasta vaan siitä että olen tässä tilanteessa. Kuvittelin että minulla on tuki takana tässä työkokeilussa ja auttaa asioissa jotka ei suju. Itse on joutunut selvittämään asioita ja selviämään asioista, itse on joutunut ihmettelemään ja kyselemään. Välillä vain pelkän olemisen kanssa on tekemistä, joten ei jaksaisi enää mitään ylimääräisiä ongelmia. Kukaan ei piittaa miten minä jaksan tämän työkokeilun aikana, on vain omantunnon kysymys mitä teen. Minä vain satun olemaan liiankin tunnollinen ihminen.

Tässä sitä porskutetaan päivä päivältä eteenpäin. Työ tuntuu ihan mielekkäältä touhulta ja uskon että pystyisin työskentelemään tässä ammatissa tai ainakin toivon niin. En välttämättä kykene niihin 8 tunnin päiviin, mutta jos ainakin 6 tunnin päiviin. Kivut ovat lisääntyneet jakson aikana ja väsymys myös, mutta voiko sitä olettaa, että kaikki sujuisi minun selälläni hyvin.

Useimmat työnantajat ottavat työkokeiluun, koska olemmehan ilmaista työvoimaa josta ei tarvitse maksaa mitään. Se on sitten eri löytyykö jatkoa, epäilen kovasti, mutta olenpahan selvittänyt sopiiko työ minulle. Ja onhan sitä pitkän kotona olon jälkeen mukava tehdä jotain hyödyllistä. Minun rahallinen korvaus tästä ei päätä huimaa. Paremmin saisin ollessani työttömänä, tämä ihmetyttää hieman. Eli teen työtä 5 päivänä viikossa ja saan vähemmän kuin työttömänä liiton rahoilla ollessani. Teen minä 4 tai 8 tunnin päiviä niin korvaus on sama ja mitään etuuksia en saa. Ruuat maksan itse kuten myös työmatkani.

Omia kykyjä/taitoja sekä työkokeilu

Kuntoutustutkimus toi mukanaan minulle paljon itkua, pahaa mieltä ja ihmettelyä. Luvattiin paljon, mutta totuus oli se että paljon asioita oli itse selvitettävä. Tein hakemuksia, jotka tuli hylkynä takaisin, enkä lähtenyt edes valittamaan koska hyödytöntähän se olisi ollut. Enkä edes eläkkeelle halua, vaan halua tehdä jotain. Haluaisin tehdä jotain työtä, jota pystyn tekemään ilman että illat olen niin kipeä ettei mikään onnistu. Olisi ihana tulla kotiin ja virtaa vielä löytyy perheelle ja kodille.

Kuntoutustutkimuksen kautta ovi työkokeiluun aukeni. Nykyään kuulemma lupaus työkokeilusta tulee jokaiselle automaattisesti, mutta päästäkseen  työkokeiluun tarvittiin asiantuntijan arvioita minun motivaatiosta ja mahdollisuuksista. Hmm, tämä ihmetyttää hieman: Minun kuntoani arvioitiin, selviänkö terveydellisesti kokeilusta. mutta aiemmin samainen laitos oli evännyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläke hakemukseni sillä perusteella, että työkykyä on vielä jäljellä. Minkä vuoksi sitä sitten arvioitiin, jos he olivat jo sen aiemmin arvioineet? Omituista. Toinen kysymys oli, olenko tarpeeksi sitoutunut  ja motivoitunut työkokeiluun ja jopa mahdolliseen uudelleenkoulutukseen. Ennen työkokeilua oli useita käyntejä työeläkelaitokseni hyväksymällä palveluntajoalla, jossa kartoitettiin osaamistani ja mielenkiinnon kohteitani sekä näitä realistisia mahdollisuuksia jatkossa. Tämä oli hauskaa, mutta myös vaikeaa. Pää oli sekaisin ajattelusta ja pohtimisesta. Kaikista surkeinta oli se, että ne alat mitkä minua oikeasti kiinnostaisivat joutuivat hylkyyn työn rasittavuuden vuoksi. Pakko ajatella realistisesti, mitä pystyy tekemään koko päivän, ja kovin fyysiset alat täytyy unohtaa. Olen aina ollut enemmän tekijä tyyppi kuin pohdiskelija ja ajattelija. Huono puoleni onkin se, että innoissani ryhdyn puuhaan, miettimättä sen kummemmin miten koko asia onnistuu. Toisaalta sisua löytyy kuin pienestä kylästä, tapanani ei ole antaa ihan pienestä periksi. Osaan olla suora suustani, mutta myös herkkävaistoinen ja oikeudenmukainen.  Oikeudenmukaisuus onkin yksi ristiriitaisimmista luonteenpiirteistäni ja aiheuttaa harmaita hiuksia minulle. Oikeudentajuni on vahva ja koen pahaa oloa nähdessäni vääryyttä. Haluaisin oikaista vääryydet ja puuttua niihin aina, mutta tämä maailma on mikä on. Mahdotonta, koska vääryyttä löytyy joka paikasta, esim. kelassa kaksi samantapaista asiaa voi saada ihan erityyliset päätökset tai päiväkodeissa/sairaaloissa/vanhainkodeissa on työntekijöitä joilta puuttuu inhimillisyys. Mutta se siitä minun pinttyneestä oikeudentajustani ja empaattisuudestani. 

Pää noissa tutkimuksissa meinaa sekaisin mennä, mutta minut todettiin ihan täyspäiseksi ja hyväksyttiin työkokeilu. Seuraava työ olikin löytää mielinen työkokeilupaikka ja minun kohdallani se onnistuikin kovin kivuttomasti. Skeptisenä ihmisenä kylläkin totean, että totta kai ilmainen työvoima kelpaa melkeinpä minne vain. Tämä ärsyttää ja melko paljon! Siis minä (ja moni muukin) menemme tekemään ilmaista työtä pienellä rahalla, johon saa matkakustannuksia jos yhden suuntainen työkokeilu matka on yli 10 km päivässä. En ymmärrä tätäkään jos matkani on 9 km, niin oletetaanko minun kävelevän tai pyöräilevän tuon matkan vajaakuntoisena.  Yritän ajatella että tämä on minulle mahdollisuus päästä uuteen ammattiin ja työelämään kiinni. Todellisuudessa ei se aivan niin taida mennä. Kun ilmainen työvoima aika on ohi ja oikeasti pitäisi töitä saada, niin ei niitä enää niin vain olekaan. No tätäkin jään mielenkiinnolla odottelemaan, miten minun käy.

Aloitin oman työkokeiluni ja olen kuin ankka ihan pihalla kaikesta. Työpaikka sinänsä on kiva ja ihmiset todella mukavia, mutta. Iso mutta, kukaan ei ota minusta vastuuta ja olen kun hylkiö jota kukaan ei halua vaivoikseen. Tekisin melkeinpä mitä vaan, että aika kuluisi eikä päivä tulisi niin pitkäksi. Toinen iso mutta on, että päivän päätyttyä olen niin kipeä, niin kipeä että itkeä tekee mieli. Jalka kramppaa ja pohkeissa asti on kipu. Fysioterapeutin ohjeiden mukaan minun pitäisi käydä makaamaan selälleni aina kun kipu alkaa yltyä. Ajatus oikein hyvä, toteutus vain hieman ontuu tai keinot toteuttaa sitä. Nyt on jotenkin niin tyhjä/tyhmä olo. Periksi en anna vielä, katson miten menee, mutta ei tässä näin ainakaan järkeä ole.

Elämää helv....n esikartanossa

Hiljaiseloa on vietetty viimeiset kaksi kuukautta ja otsikko jo kertookin sen miksi. Tätä elämä on tällä hetkellä, on hyviä aikoja ja sitten taas näitä huonoja aikoja. Useimmiten huono aika sattuu minulla joulun tienoille. Vai onko se lainkaan sattumaa? Luultavasti ei. Joulu ihmisenä hösötän sekä tuunaan kaiken laista ja kroppa sen sitten kertoo onko tehty liikaa vai ei. Eli olo on ollut kuin helv....n esikartanossa, mielessä on käynyt että nyt on taas edessä pitkä sairaalareissu sekä mahdollinen uusi leikkaus. Kivut ovat olleen sillä tasolla, että ne on juuri ja juuri kestänyt, mutta yksikin hipaisu ylöspäin niin ne olisivat olleet jo sietämättömät. Tuskastuttavaa tässä tilanteessa on ollut se, ettei taas mikään ole auttanut. Olen yrittänyt levätä, ei apua. Liika makaaminen saa kivut yltymään. Olen yrittänyt liikkua, ei auta koska liika liikuntaa taas ärsyttää ja kivut yltyvät.

Yksi isoin syy etten ole kirjoitellut on se, että istuminen on ollut melkeinpä mahdotonta, enkä omaa kuin perinteisen pöytäkoneen. Istuessa jalat katoavat välillä ja kivut säteilevät molempiin jalkoihin. Pää ja koko vartalo alkaa olemaan taas niin väsynyt tähän kipuiluun. Ei huvita oikeastaan mikään silloin kun sattuu ja unohtelen asioita aivan luvattoman paljon.

Tein uuden vuoden lupauksen itselleni, lupaan pitää selästäni parempaa huolta. Lupaan olla armollisempi itselleni ja kuunnella miltä tuntuu. Niinpä uuden vuoden kunniaksi olen ottanut löysemmin ja olo on jo hitusen parempi. Lenkkien pituus on taas tipahtanut 2 km ja se tuntuu olevan maksimi pituus tällä hetkellä. Sitä pidemmillä kävelylenkeillä kipu alkaa tuntua ensin vasemmalla puolella lantiossa ja lonkassa, siitä valuen alas päin ihan pohkeeseen saakka. Kipu on kun mato, joka luikertelee takaa eteen ja uudelleen taakse jalkaani pitkin. Olen myös antanut itselleni luvan olla vain ja maata aina kun vähänkin siltä tuntuu. Ja juuri niinhän pitäisikin tehdä, mutta tälle "itse koiran kakka mättähällä" luonteelle se on niin vaikeaa. Aina on tottunut tekemään ja pienestä pitäen oppinut pärjäämään omilla teoillaan, joten olo on todella laiska vain maatessa.

Mikä siinä onkin että ne päivittäiset pienet jumppaliikkeet ja niiden tekeminen pakkaa unohtua? Tiedän että ne ovat tärkeitä minun selälleni, mutta niitä on niin helppo siirtää. Teen sitten vähän myöhemmin, illalla huomaat että et niitä ole tehnyt ja sitten olet jo niin väsynyt että ne jäävät. Aina on mukamas paljon tärkeämpää tai kiireellisempää tekemistä. Tässäkin asiassa lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni, koska ilman syvien vatsalihasten harjoittamista en ikinä pääse tästä suosta pois.