Niin, kesä meni, niin, niin, mutta mikä kesä? Tällä hetkellä
tuntuu ettei kesää oikeastaan ollutkaan. Kylmää ja märkää, ei se ainakaan minun
mieltä kohentanut. Valoisuus vaikutti hieman piristävästi minuun, mutta nyt jo
huolestuttaa kuinka väsynyt tulen olemana talvella. Oikeasti, jos tämä kesä ja
valo vaikutti jotain, niin tuleva talvi tulee olemaan yhtä nukkumista. Välillä
päivät menee taistellessa väsyä vastaan. Toisinaan annan väsylle vallan ja
nukun. En ole vielä päässyt selkoon siitä kumpi on parempi, nukkua päiväunet
vai taistella väsyä vastaan. Kumpikaan ei tunnu hyvälle. Jos taistelen väsyä
vastaan, menee päivä yhdessä sumussa. Jos taas nukun päivä unet, tuntuu että
suurin osa päivästä menee nukkumiseen ja kaikki asiat jäävät tekemättä.
Väsy on ollut minun teemani tänä kesänä ja näkyyhän se
täälläkin, eipä ole jäänyt aikaa kirjoittaa tai sitten en ole jaksanut. Ajatus
takkuilee välillä todella paljon. Kaikkia ihania papereita (kelalle,
eläkekuntoutukseen, kuntoutuksenne, liitolle yms.) täyttäessä sen huomaa
selvimmin. Välillä paperit lentävät viimeiseen nurkkaan ja epätoivo iskee, kun
hommasta ei vain tule mitään. Ajatus karkailee ja vaikeat sanat eivät mene
tajuntaan. Keskittyminen on vaikeaa ja käy työstä. Saatan pyöritellä yhtä
kysymystä mielessäni tajuamatta mitä siinä oikeastaan kysytään. Hölmistyneenä
luen kysymyksen yhä uudelleen ja uudelleen, eikä aivoissani tapahdu mitään.
Vihdoin kun saan paperille tai koneelle tekstiä, on se kirjoitusvirheitä
täynnä. Mikä minun on tullut?