2011 vuosi meni kipuillessa ja sijaisuuksia tehden. Olin
turtunut lääkärien pallotteluun ja siihen ettei mistään ollut mitään hyötyä.
Vaikka kipuja olikin, niin elämässä tuntui ainakin työasiat olevan kohdallaan.
Pääsin unelmieni työpaikkaan, jossa sain toteuttaa itseäni. Toki työpaikka oli
toistaiseksi jatkuva, mutta se ei minua haitannut.
Kevät meneekin suhkot hyvin, töitä ja opettelemista on
paljon, joten kivut unohtuu taka-alalle. Syksyn tullen kivut ovat lisääntyneet
kovasti. Joka yö herään kipuihin kolmen aikoihin ja sen jälkeen yö on melko
painajaismaista, loppuen siihen että kivut pakottaa nousemaan ylös. Nilkat ja
jalkapohjat sekä kantapäät ovat kipuilleet jo kauan, välillä enemmän, välillä
taas ollut rauhallista. Niistäkin lääkärille kertonut, mutta koskaan sitä ei
ole noteerattu millään. Nyt kipu on alkanut säteillä oikeaan jalkaan, ihan
varpaisiin asti todella voimakkaasti ja se ajaa minut taas lääkärille.
Työterveyslääkäri lähettää minut uudelleen Reuma poliklinikalle, jossa tapaan
aivan ihanan lääkärin. Ensimmäistä kertaa minua kuuntelee joku kunnollisemmin
ja testejä tehdään hieman laajemmin.
Minulle tehdään Schirmerin testi, eli kuivasilmäisyyden
testi. Tuloksena on erittäin kuivat silmät. Kyyneleritys oikeassa 1 ja
vasemmassa 0.Ultatutkimuksissa nilkoissa todetaan kalkkeutumia ja vasemmassa
akillesjänteessä tulehdus. Molemmissa polvissa on pientä nesteilyä. Minulle
aloitetaan trexan-lääkitys ja foolihappo, Pronaxen jatkuu entiseen tapaan 1x2.
Kivut alkavat osittain helpottaa. Jalat ja polvet parempina
kuin pitkään aikaan sekä öinen jäykkyys helpottaa. Fiilis on hyvä ja tunne,
että kyllä tämä tästä.
Lokakuussa tulee tieto, että työni loppuu. Päätän, että
homma viedään loppuun asti sata lasissa. Oikeaan jalkaa säteilevä kipu on
välillä kamala, mutta olen päättänyt että se ei minua estä......kunnes....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti