Jouluun asti töitä oli ja joulun välipäivät pidin lomiani
pois. Kipuja oli, mutta eihän se nyt outoa minulle ollut. Kunnes Uuden Vuoden
aatto aamuna heräsin koviin kipuihin, kuten olin heräillyt jo kuukausien ajan.
Nämä kivut eivät laimentuneetkaan päivän mittaan vaan koventuivat mitä illemmas
mentiin. Lämmitin saunaa ja makasin lauteilla rentoutuakseni, ei auttanut. Otin
muutaman siiderin jos se rentouttaisi selkää...ei auttanut. Kipu oli jo niin
kova, että kävelin tosi kumarassa. Otin panacodia, ei auttanut. Keskiyön
kohokohtaa katsomaan konttasin pihalle ja kontiltani katsoin ilotulituksen.
Konttasin takaisin sisälle ja laitoin maaten sohvalle kun sänkyyn en enää
päässyt. Ajattelin huomisen olevan parempi päivä.
Yö oli tuskien taival ja kivut eivät helpottaneet, pikemmin
kovenivat vain. Aamulla kahdeksalta herätin mieheni viemään minua
terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa sain kipupiikin ja tulin takaisin kotiin.
Kipupiikin avulla sain nukuttua pari tuntia, kunnes kovat kivut herättivät
minut jälleen. Päivän taistellessa kivuissa, päätin jälleen soittaa terveyskeskukseen
ja sainkin päivystykseen ajan. Päivystyksessä sanoivat etteivät voi tehdä
mitään ja ottamaan kotona panacodia tarvittaessa. Minä yritin sanoa ettei se
auta ja kivut ovat todella kovat. Kotiin yrittivät vain. Lopuksi totesin
lääkärille, että en jaksa toista yhtä kivuliasta yötä, hyppään mieluummin
toisen kerroksen ikkunasta pihalle. Johan alettiin kipuni ottamaan todesta ja
pian olin jo ambulanssissa matkalla kohti keskussairaalaa.
Uuden vuoden päivänä minut otettiin sisälle keskussairaalaan
kivun hoitoon. Sain sairaalassa vahvoja kipupiikkejä, yöllä jopa 4 tunnin
välein. Lisäksi söin burana 800 mg, panadol 1g, lyrica aloitettiin sekä
Targiniq. Fysioterapeutti kävi vähintään kerran päivässä ohjaamassa minua.
Mutta tilanne paheni vain päivä päivältä ja pystyin makaamaan enää
sikiöasennossa. Vessaan pääsin itse, mutta kumarassa laahustaen. Viikon
maattuani, minulle tehtiin selkään kipuepiduraalipuudutus. Tämäkään toimenpide
ei auttanut ja kun oikeasta jalasta oli polven alapuolelta kaikki refleksit
kadonneet, päädyttiin kiireelliseen leikkaukseen.
Hassuinta tässä on se, että papereissa lukee näin: MRI:ssä
on presakraalinen pieni prolapsi oletettua S1 juurta dislosoimassa. Eli kuvissa
näkyi vaan pieni pullistuma. Minulle on lääkäri toitottaneet koko ajan, että
kivut eivät voi johtua noista minun välilevyn pullistumistani. Kun taas
reumalääkäri sanoo, että eivät nämä kivut reumaa ole vaan välilevysairautta.
Selkä on magneetti kuvattu 3 kertaa ja näkymä on periaatteessa ollut sama joka
kerta. Eli jos pelkän magneetin mukaan oltaisiin menty, niin kotiin olisivat
passittaneet.
Itse leikkauksessa olikin sitten selvinnyt, että hermo oli kovasti
kiinni ja tämä pieni prolapsi on selvästi aiheuttanut ärsytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti