Niin on takana 3 kuukautta työkokeilua. Mitä minulle tästä
ajasta jäi käteen?
Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta
ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän
sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain
tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko
omiin kykyihin palasi!
Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä
alalla.
Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä.
Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se
kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet
ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa
välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen
vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät
nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.
Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.
Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6
tuntiakin otti välillä todella lujille.
Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan
lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti
ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä
vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.
Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään.
Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata
näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa.
Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin
ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti