Noin vuosi sitten minulle aloitettiin lääke nimeltään
Norspan. Kovien ja pitkään jatkuneiden kipujen vuoksi annos oli heti tuo 10
mg:n laastari. Aluksi olo oli todella sekainen ja nukahtelin minne sattuu,
mutta se tunne kun kivut ovat poissa on sanoin kuvaamattoman ihana.
Hiljalleen annosta nostettiin koventuneiden kipujen vuoksi.
Elämä tuntui olevan yhtä kipulääkitystä, eikä mikään tuonut öihin helpotusta.
Norspan oli alun sekaisuuden jälkeen hyvä lääke minulle. Ensimmäinen lääke joka
ei aiheuta sekaista olo ja pystyn elämään normaalia elämää.
Kunnes syksyllä 2015 annos nostettiin melko lyhyen ajan
sisällä 25 mg:aan. Yö unet paranivat, mutta ruokahalu katosi. Ajattelin
ruokahalun kadonneen vain sen takia etten kuluttanut paljoa. Mikään ei vain
maistunut mitenkään erikoiselta ja mitään ei tehnyt mieli. Jonain päivinä
saatoin huomata iltapäivällä kolmen aikoihin, että en ollut syönyt mitään
vielä. Tai päivä saattoi kulua kahden leivän avulla. Joulun aikoihin olin
väsynyt, koska energiaa ei ollut ja enkä sitä saanut koska en syönyt. Tässä
vaiheessa kuvioon oli hiipinyt pahoinvointi, joka jo esti syömisen. Kävin
lääkärissä ihmettelemässä koko päivä pahoinvointiani ja kokeita otettiin. Koe
vastauksista ei löytynyt mitään kummempaa, joten jatkettiin samaan malliin. Kun
pahoinvointia oli jatkunut reilu 4 kuukautta, olin jälleen kerran menossa
lääkäriin. Tällä kertaa lääkärini oli fiksu ja totesi uskovansa pahoinvoinnin
johtuvan Norspan lääkkeestä.
Lääkitystä lähdettiin purkamaan. Vieroitusoireiden vuoksi
purkaminen tehtiin maltillisesti. Ensin tiputettiin 20 mg:aan, muutaman viikon
päästä 15 mg:aan. Vieläkään pahoinvointi ei hellittänyt, mutta sain
pahoinvoinnin estolääkkeen, jonka avulla söin kerran päivässä. Viikkojen päästä
tiputtiin annos 10 mg:aan. Kun 10 mg:n annoksella oli menty 4 viikkoa, alkoi
pahoinvointi kadota. Saattoi olla iltoja vielä kun oksetti, mutta olo oli
kohentunut huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti