Toukokuu meni kipujen siivittämänä ja mielessä ei ollut kuin
selvitä päivästä. Työkokeilussa kivut lisääntyivät ja kun jäin taas kotiin
eivät ne niin vain hellittäneetkään. Kipuja oli paljon ja kun kuukausi menee,
ettei ole nukkunut kunnolla, niin näkyyhän se. Se näkyy ihmissuhteissa, arjen
askareissa ja mielialassa.
Mieli alhaalla ja tuskastunut näihin kipuihin hakeuduin taas
kerran terveyskeskuksen päivystykseen. Ajattelin, että jos jotain helpotusta
saisin, jos jotain järkeä tähän tulisi.
Minut vastaan otti mieslääkäri, jota en ollut aikaisemmin tavannut,
vaikka minulla käyntejä on paljon terveyskeskuksessa.
Lääkäri kysyi miksi olin hakeutunut vastaanotolle ja
vastasin, että selkähän se taas on kipeä sekä toinen olkapää myös. Siihen
lääkäri, että olinko loukannut olkapääni jossain? Vastasin, että etten ollut.
Hän kysyi olenko kaatunut tai lyönyt olkapääni? Totesin taas että en ole. Tähän
lääkäri totesi ettei olkapää itsestään voi kipeäksi tulla. Sanoin että
olkapäähän on kerran jo kortisonia laitettu, mutta nyt taas äitynyt kipeäksi ja
särkemään. Lääkäri teki muutaman testin ja totesi vain että jotenkin sinun on
täytynyt se loukata. Hämmennyin, en todellakaan tiedä miksi ja mistä on tullut
kipeäksi.
Lääkäri tutki hieman minua ja kiinnitti huomion norspan-laastariini. Hieman kiukkuisella äänellä hän tivasi
minulta kuka on määrännyt ja koska laastarin minulle. Eri lääkäreitä
matkanvarrella on riittänyt, joten enhän minä muista kuka laastarin on
määrännyt. Tämä lääkäri kyseenalaisti kovasti kyseisen lääkkeen ja kysyi
minulta onko seuraavaksi morfiinin aika?
Tässä vaiheessa olin jo itkuun purskahtamisillani, koska
olin tullut hakemaan apua koviin kipuihin ja helpotusta yöuniin, niin minua
vain syyllistetään. Aivan kuin tahallani söisin näitä lääkkeitä, aivan kuin
tämä kaikki olisi minun vikani. Tai onhan tämä minun vikani, minun vartaloni
tämä on ja minun tuntemukseni. Mutta kun en voi omia tuntemuksiani muuksi
muuttaa, enkä voi itse itselleni tutkimuksia yms. määrätä.
Seuraavaksi lääkäri huomautti mustelmasta. Mistä mustelma on
tullut? Olin ihmeissäni, mikä mustelma, missä? En edes tiennyt että minulla on
kädessä mustelma, joten totesin että en tiedä mistä on tullut. Minulle nyt
tulee mustelmia melko helposti, eikä joka kolausta muista. (Kotona tutkin kättäni
ja löysin noin 1 € kolikon kokoisen mustelman toisesta käsivarresta). Lääkäri
oli sitä mieltä taas etteivät mustelmat niin vain tule. Tämä oli minulle jo
liikaa. Tuntui kuin päälle olisi laskettu vuori. Kyyneleet tulivat, vaikka
kuinka yritin taistella vastaan.
Lääkäri kysyi mitä haluaisin hänen tekevän? Toiveenani oli
nukkua, nukkua edes yhden yön kunnolla. Hän sanoi, ettei voi parantaa ja
ihmeitä tehdä, että minun täytyy liikkua vedessä. Enhän minä mitään ihme
parantumista odota, tiedän että itse minun täytyy asian eteen tehdä paljon,
mutta kuin kivuiltani nyt en jaksa. Kerroin kyllä että yritän käydä päivittäin
kävelyllä ja muutonkin kuntoilla. Mutta lääkärin mielestä vain vedessä
tapahtuva kuntoilu on oikea tapa.
Toimenpiteiksi määrättiin norspan pois, tilalle pelkkä
tulehduskipulääke, kipu pistokset muutaman päivän ajaksi, hermokipulääke ja lihasrelaksantteja.
Seuraava yö oli kauhea, tuntui kuin jalkoja revittäisiin
irti.
Yöllä kivuissa kävi monia ajatuksia mielessä. Tilaanko
ambulanssin vai vedänkö lääkekaapista löytämäni lääkkeet kaikki naamaani?
Selvisin kuitenkin aamuun asti ja tilasin uuden ajan
lääkärille.
Vastassa oli taas eri lääkäri. Tämä lääkäri totesi, että
minun sairaudesta on niin paljon välilehtiä ja tietoja, ettei hänellä ollut aikaa
lukea niitä. Sanoi, ettei voi auttaa muutoin kuin lisäämällä kipulääkitystä.
Niinpä norspan takasin, hermokipulääkkeen annoksen nostaminen,
tulehduskipulääke ja tramal lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti