MITÄ SYKSY ON TUONUT TULLESSAAN

Kuukaudet kuluvat. Elämässä tapahtunut kesäkuun jälkeen paljon, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Tällä hetkellä elämä on selviämistä päivästä toiseen ja taiteilua oman jaksamisen kanssa.

Kesäkuussa olin taas siinä tilanteessa, että apua on haettava. Pää ei kestä enää, päätöksiä on tehtävä oman tulevaisuuden suhteen. Kelan mukaan olen täysin työkykyinen ja itse myöskin haluaisin töihin, mutta mitä? Kela sitä mieltä että minulla ei mitään rajoitteita ja omassa päässä alkoi olla ajatus taas siitä että kesin ja kuvittelen kaiken, olen laiska.

Työkokeilun tuloksena tuli se että kipuni rajoittavat työskentelyä ja luotsini oli sitä meiltä että minun olisi kouluttauduttava alalle johon minulla jo pätevyys on. Tuntui hullulta lähteä koulun penkille hakemaan koulutusta jota voisin tehdä nykyisellä koulutuksellanikin. Päässäni pyöri miljoonia asioita, ahdistus kasvoi, tuntui siltä että minua painostetaan johonkin mihin en ole kuitenkaan valmis. Minulle olisi räätälöity oppisopimuskoulutus ja paikkakin oli. En ollut valmis tekemään töitä sillä palkalla mitä saisin vain olemalla kotona. Lisäksi minulle tulisi siihen matkakustannuksen yms. Lisäksi kyseisen ammatin edustajia työttömänä on täällä paljon, ei olisi ollut mitään takuuta saada oppisopimuskoulutuksen jälkeen työpaikkaa. Tämä olisi taas vaikuttanut siihen että omat liiton päivärahat olisivat tippuneet merkittävästi. En nähnyt asiassa tarpeeksi paljon hyötyä minulle, että olisin suostunut tähän. Monet saattavat ajatella, että hullua kieltäytyä. Luotisin mielestä minun olisi otettava paikka vastaan ja se olisi ainoa mahdollisuuteni ja kun en suostunut totesi että tämä oli sitten tässä.

Olin laittanut toukokuussa työpaikkahakemuksen menemään kokeillakseni mitä tapahtuisi. Yllätyksekseni sain haastatteluun kutsun. Menin haastatteluun, ajatuksena että kokeillaan nyt, mutta en minä paikkaa saa. Ajattelin että asia kariutuu jo heti siihen että minulla on terveydellisiä rajoitteita. Mutta haastattelussa ei kysytty mitään terveydestä ja yllätyksekseni sain paikan! Oli tosi hölmistynyt, koska haastattelu ei mennyt kovin hyvin. Paikka oli sijaisuus jonka tarkkaa kesto ei tiedetä. Ennen paikan vastaanottamista piti saada lääkärin todistus soveltuvuudesta alalle. Tämä asia ajoi minut lääkäriin taas.

Kesäkuun lopussa perusterveydenhuollon lääkäri otti asiakseen minun auttamiseni. Kivut olivat melkoisia ja huoli painoi työpaikan vuoksi kovasti. Halusin sen paikan, mutta miten selviäisin? Lääkäri ehdotti että kokeillaan kortisonia ja niin aloitimme kokeilun. Parin viikon jälkeen olo oli huomattavasti muuttunut ja kuukauden kortisoni kuurin jälkeen kivut olivat puolittuneet. Nukuin öitäni, siis minä sain yöni nukuttua! En ole vuosiin nukkunut öitäni kunnolla.

Lähete lähti taas reuma poliklinikalle. Aika tuli nopeaa, mutta lääkärin sairastumisen ja kaiken muun takia se peruttiin ja siirrettiin 4 kertaa. 

Kun vihdoinkin aika reuma poliklinikalle oli, niin työskennellyt olin uudessa työpaikassani jo 2 kuukautta. Molemmista polvista löytyi nestettä, joka selittää hyvin miksi polveni olivat olleet todella kipeät. Polviani ei kuitenkaan hoidettu, vaan seuraillaan tilannetta. Lääkäri halusi selästäni taas magneetti kuvat ja sinne pääsyä tässä vielä odotelleen. Jos niistä kuvista ei löydy selkeää tulehdusta niin kortisoni lopetetaan. Jos syy kipuihin on vain kuluma, niin asialle ei kuulemma voida mitään. Mieli romahti ja pelot palasivat, koska tiedän että tämän kortisonin voimalla minä pystyn nyt hoitamana tämän työn.

Päätin itsenäisesti tehdä kokeilun ja lopetin kortisoni. Viikko lääkkeen lopetuksesta on nyt takana ja ne hirveät kivut ovat palanneet. Yöt ovat katkonaisia kipujen vuoksi. Herään yöllä kipuihin ja en saa itse vaihdettua asentoa, koska kivut ovat niin kovat. Aamujäykkyys on palannut sormiin, selkään, jalkoihin, niskoihin, joka puolelle. Päivät töissä on kivuliaita ja illalla en jaksa mitään. Mikä vaikutus kortisonilla onkaan minulle.